Tällä hetkellä
taistelen vanhimman tyttäreni kanssa ruoan eettisyydestä, tai no en
enää. Minä olen antivegaani ja tyttäreni on provegaani. Tämä on
kyllä hyvin vaikea yhtälöpari ratkaistavaksi. Siinä ei auta
tippaakaan, että olen DI. Nyt tarvitsen tyttäreni kanssa
psykologiaa, jota olemme kummatkin saaneet. Elämä jatkuu, ja minä
hyväksyn tyttäreni vegetarismin, mutta samalla minä taistelen
kaikin keinoin veganismia vastaan. Minusta siinä on myös kaikuja
äärifeminismistä.
Toki kaipaamme
(antivegaanit) myös musiikkia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti