Minulla ei ole
ystäviä. Ainoa ystäväni on Nox, joka on vaimoni. En tiedä onko
tämä hyvästä vai pahasta, mutta nyt olen totaalisesti rikki.
Yritän rakentaa kulisseja, jotka sortuvat kuitenkin mielessäni.
Ehkä kirjoittaminen on kuitenkin parasta terapiaa?
PS. No onhan minulla
yksi, jonka vuoksi välini menivät poikki kuukaudeksi vanhempieni
kanssa, vaikkei ystäväni tehnyt mitään väärää. Hän on
kuulemma huonoa seuraa minulle. Minä sanon keski-ikäisenä miehenä:
P! Nämä asiat on nyt annettu anteeksi puolin jos toisin, mutta ehkä
tässä on koko homman ydin. Elän elämää ilman ystävää tai
ystäviä. Noh, ehkä olen itse valinnut erakon tien…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti