Noh, riekot on jo
ammuttu, joten mitään ääntelyä ei ole luvassa niiden suunnalta;
paitsi sulamisen ääniä. Eni vei, huomenna, jos Jumala suo, on
oleva mahtava riistaruokain päivä. Valmistamme riekot oman ohjeeni
mukaisesti, joka perustuu lappilaisiin ruokaohjeisiin. Mutta minä
olen fuusioruoan ystävä, joten tulette yleensä näkemään
jonkinlaista epätyypillistä maustamista tjs. kun valmistan
riekkojani illalliseksemme. Mutta vain yksi on poissa pippaloista, ja
hän on vanhin tyttäremme. Hän on tehnyt valintansa, joten en ala
enää tappelemaan sen suhteen. Toki hän saa syödä ihania uunissa
kypsennettyjä valkosipulin puolikkaitta, loistavaa kastiketta, mutta
tärkein jää kuitenkin pois, eli riekonliha!
Hän on pitänyt
siitä aiemmin, mutta nyt ideologinen vamma estää häntä
syömästä sitä enää toiste. Se on hänen oma valintansa. En
tappele siitä, mutta hyvästä hän jää kuitenkin paitsi.
PS. Mitään
korvaavaa ruokaa emme aio tarjota tyttärellemme, ellei hän pysty
ideologisesta syystä syömään eettisesti mitä parhainta ja
terveellisintä riistaruokaa. Hän saa tehdä valintansa itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti