Alan vähitellen
eheytyä. Tämä lomaviikkoni on ollut kuin pahinta painajaisunta.
Mutta nyt elämä alkaa vähitellen palautua normaaleille
raiteillensa.
Fundeerasin
nettiterapeuttini kanssa, että ehkä tämä uusin keissi on syytä
ottaa ohjelmaamme.
Nyt olen täysin
rikki. Sitä eräs uivelo haluaa, mutta totisesti sanon minä, että
tulen nousemaan tästä kuin feenikslintu.
Minun viikon
kotilomani on nyt tuhottu, joten miten tästä eteenpäin? No,
totisesti lupaan teille, että tämä pääsiäinen tulee räiskymään
valokuvillani! Sitähän minä olen, eli taiteilija. Minä murran
vanhoihin käyttäytymismalleihin juurtuneita käsityksiä ja
malleja. Fine for me, but minä olen sitä mieltä, että jos
haluamme jotain uutta, niin sitten meidän pitää olla radikaaleja
(ainakin jossain mielessä).
Urgh, nyt olen
puhunut, joten seuraavaksi on luvassa tekoja…
PS. Viime päivinä
olen katsonut Ikitien, Tuntemattoman sotilaan (ohjaaja Aku Louhimies) ja
Lupauksen. Peukku kaikille kolmelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti